Keskellä Helsinkiä sijaitsee kallioon hakattu melkein 100 metriä pitkä luola. Se on pommisuoja, joka on rakennettu kylmän sodan aikaan. Nykyään tämänkaltaiset tilat ovat yleisesti sonnustettu käyttöön rauhanomaisiin tarkoituksiin, niitä muutetaan kulttuurikeskuksiksi, auto-parkeiksi tai urheiluhalleiksi. Suojat ovat varustettu ilmastointilaitteilla, massiivisilla rautaovilla sekä hälyytysjärjestelmmällä, johon kuuluu kattoon ripustettavat kovaääniset sireenit. Kaikki pommisuojan varusteet ovat tarpeen vaatiessa toimintavalmiita majoittamaan lähialueen asukkaat. Jos Moskovan ja Pietarin metrot ovat suunniteltu suojelemaan väestöä ydiniskun sattuessa, niin luolat Helsingissä on alunperin rakennettu pommisuojiksi, mutta niille on varattu vaihtoehtoista käyttöä rauhanaikaisiin tarkoituksiin. Tässä tapauksessa luola on mukautettu Vapaan Taiteen Tilaksi, Taideyliopisto suojattinaan, se on kokeelliselle taiteelle vakiintunut paikka. Mikä tahansa taide, joka sijoitetaan Vapaan Taiteen Tilaan, määrittyy jollain tavalla sen esityspaikan ankaran militaristisen estetiikan ja semanttisen latauksen mukaisesti. Suoja, kivisine tekstuureineen, teknisen humina äänen säestämänä sen sokkeloiset käytävät näyttäytyvät kiehtovana taideteoksena itsessään - kupera, kouriintuntuva, asuttu, mutta samalla merkillinen utopia - ei-paikka. Kun astumme sinne sisään, löydämme itsemme keskeltä kylmää sotaa, mutta samanaikaisesti vetäydymme kansainvälisestä kommunikatiivisesta ajallisuudesta. Siellä pääsemme pakoon uutisten virtaa, joka takoo meihin uutta ydinsodan uhkakuvaa Pohois Koreasta, Yhdysvaltojen reaktiosta siihen, Venäjän geopoliittisista ambitioista sekä uudenlaisista "ohjaamattomista" ohjuksista.
Suoja on piilopaikka tältä uhalta ja se on myös indikaattorista tämän uhan olemassaolosta. Suoja on paikka jonne voit piiloutua, haudata itsesi tai istua kapsäkin päällä odotellen radioaktiivisen pölyn laskeutumista. Suoja, jonne täytyy asettua aloilleen ja juhlistaa samalla kun ruttoaalto pyyhkii kaupunkia. Suoja maanalaisena marginaalisille ja etuoikeutena eliitille. Suoja lähtöpisteenä, pakonomaista yhteisöllistä eloa, yhteiskunnan miniatyyri malli, turvallinen tila, joka kokoaa hengenheimolaisia.
Suoja eläimen kaivamana kolona, kotiluolana, viimeisenä turvapaikkana - uutena alkuna.
Sijaintinaan kapitalistisen maailman kansainvälinen kivetys, suoja esiintyy nykyisyydelle vaikka se samalla piiloutuukin siltä. Siitä syystä juurikin suojasta käsin pystymme päihittään kylmän sodan retoriikan ja kognitiivisen kapitalismin luovan logiikan, käsittelemällä uusien affektien maailmaa, uutta hellyyttä, herkkyyttä ja ei-toksista kommunikaatiota.